torstai 27. kesäkuuta 2013

Sielun veljiä


Kirjoitin helmikuussa 1983 (olin silloin 20-vuotias) lehtijutun, jonka voi sanoa kestäneen aikaa: siitä julkaistaan katkelmia syksyllä ilmestyvässä kirjassa, joka käy läpi Sielun Veljet -yhtyeen hurjia alkuaikoja. Teoksen tekijät ovat toimittaja Vesa Sirén ja valokuvaaja Juha Metso.

Luin asiasta uusimmasta Soundista (nro 6-7/2013), vinkin antoi hyvä kaverini. Kirjoittamani juttu on raportti Sielun Veljien ensimmäisestä konsertista Joensuun Kaupunginteatterissa 8.2.1983. Yksi vaikuttavimmista keikoista, mitä olen nähnyt. Bändi hioutui huippuunsa pari vuotta myöhemmin L’amourha-levyn aikoihin, mutta tuo ensimmäinen keikka jätti jälkensä. Sitä samaa olen joskus halunnut nähdä kirjallisuus- ja runoustapahtumissa.

Musiikki toimii minulle muutenkin kirjoitusprosessin aikana. Tykkään kuunnella yhtä lailla Sex Pistolsia ja Clashia kuin Miles Davisia ja Monkia – hyvä kama on hyvää tyyliin katsomatta.

Minulla on mielessäni tarina, jonka työnimenä on ”1979”. Katsotaan nyt tuleeko siitä mitään, mainitsen asian, kun se paljastettiin syntymäkaupungissani Joensuussa ilmestyvässä sanomalehdessä. Annoin kesälomamatkalla joen kaupungissa käydessäni haastattelut sekä Karjalan Heiliin, että Karjalaiseen. Edellinen on mainio kaupunkilehti, jälkimmäinen ”maakunnan ykköslehti”. Joensuussa ei lueta Helsingin Sanomia, eikä Turun Sanomia.

tiistai 18. kesäkuuta 2013

Sinappia ja ketsuppia


Aloitin kesäni hautajaisilla, eräs hyvä kaveri on tällä hetkellä valmis lataamoon.

Muuten kaikki hyvin.

Kesä on mökkeilyn ja festareiden aikaa, en harrasta kumpaakaan.

Tykkään kuitenkin matkustella aina, kun siihen tarjoutuu tilaisuus. Lapsiperheessä aikataulut eivät kuitenkaan ole helposti soviteltavissa: jonkun on huolehdittava marsuista.

Okei, huumoria kehiin.

Ja runoa!

Kirjoitin alla olevan melkein 20 vuotta itse kohtaamisen jälkeen, onnistuihan se lopulta.

Hyvää juhannusta kaikille!

***


NEW YORK


Pistin Blondien levylautaselle.
Olen monta kertaa yrittänyt kirjoittaa runoa
siitä kuinka söin makkaraperunoita
Debbie Harryn kanssa nakkikioskilla Turussa.
Se oli aamuyöllä
bändin Ruisrock-keikan jälkeen,
paikalla olivat myös kitaristi ja basisti.
Vaihdoin muutaman sanan ja
sain Deborahilta nimikirjoituksen
ja huulipunasuudelman
ruutupaperinpalaselle povariini.
Sitten siihen tuli lisää
nimikirjoituksenpyytäjiä,
Debbie ja kundit
lähtivät vetämään ennen kuin
ehtivät tilata mitään.
Söin makkaraperunat yksin.
Istuin katukiveyksellä ja katsoin lokkia,
joka nokki ketsupista ja sinapista
värjäytynyttä voipaperia puhtaaksi.

(Copyright Tapani Kinnunen, runo kokoelmasta Haitin runot, Savukeidas 2013)



maanantai 17. kesäkuuta 2013

Poreallasbileet



Kävin lasteni kanssa mummolassa. Vanhempieni kotikadulla oli hulppean näköinen omakotitalo myynnissä, selvisi että sen omistaa eräs heavymuusikko, joka nyt lusii pitkää kakkua nuorten naisten hyväksikäytöstä ”mallibisneksessä.”

Ei siitä enempää, iltapäivälehdet ovat luultavasti käsitelleet jo asian. Muusikon vaimo tosin pitää miestään yhä viattomana, kaveri on kuulemma kateellisen panettelun uhri. Joopa joo, kun kakkua tulee 12 ja puoli vuotta, niin näyttöjen on oltava tosi perusteelliset.

Junassa matkalla Helsingistä Turkuun viereisille pöytäpaikoille osui kolmen nuoren naisen seurue. Ainakin yhdellä heistä oli lapsi tai lapsia, hän oli joutunut raskausaikanaan poikaystävänsä raa’an pahoinpitelyn kohteeksi – tämä selvisi heidän jutuistaan. Nyt naiset olivat menossa puutarhajuhliin Turkuun, luvassa oli porekylpyjä ja kuvauksia.

Naisilla oli parikymmentä senttiä korkeat korot jalkineissaan, yhden korvikset olivat jo valmiiksi hukassa. ”Mä olen piiloblondi”, kolmikon musta nainen sanoi. Se nauratti kaikkia.

Kirjoitin aamulla runon naisten jutuista, toivottavasti poreallasbileistä ei tarvitse tulevaisuudessa lukea iltapäivälehdistä.


maanantai 10. kesäkuuta 2013

London calling


Kahdeksan päivää Lontoossa. Vastoin joitakin ennakkotietoja en siis ollut keikalla Annikki Off -tapahtumassa Tampereella. Ohjelmatiedoissa mainitun esiintymiseni aikaan join pussikaljaa Soho Gardenissa, Lontoon sydämessä. Kulman takana oli erinomainen Foyles-kirjakauppa viidessä kerroksessa. Kirja ei siis ole vielä kuollut.

Matkani aikana Haitin runoista oli ilmestynyt arvostelu ainakin Parnassossa. Lisäksi Voima-lehdessä Tommi Parkko analysoi yhden kokoelman runoista – varsin osuvasti.

Tässä vähän tietoa tulevista keikoista:

20.7. Ilmiö-festivaali Turussa. (keikan luonne tarkentuu lähempänä ajankohtaa)

28.8. Helsinki

7.9. Helsinki

5.10. Turku

16.11. Turku

Allakassa on siis vielä mukavasti tilaa, jää aikaa kirjoittamiselle. Syksyllä onkin tarkoitus kirjoittaa neljä kuukautta putkeen, katsotaan mitä syntyy.

Mainitsemassani Soho Gardenissa muuten kirjoitin ensimmäisen säilyttämisen arvoisen runoluonnoksen Haitin jälkeen. Sen nimi on yksinkertaisesti Soho Garden. Valmis teksti se ei vielä ole, mutta läheltä liippaa. Jotenkin nautin sen kirjoittamisesta: tölkki olutta vieressä puistonpenkillä, porukkaa ruohikolla pitkin poikin – monia eri kansallisuuksia. Liikemiehet pikkutakeissa pelasivat pingistä, sikhit puhuivat työhaalareissa kännyköihin, turistit pitivät kiinni kameroistaan.

Minun kamerani oli ruutuvihko ja kuulakärkikynä.