Hemingway ampui aivonsa seinälle

Vähän stressaantunut olo, vaikka ei pitäisi, olenkohan tulossa sairaaksi?

Minulla on kassissa sinikantinen ruutupaperivihko täynnä kuulakärkikynällä kirjoitettua Kertomusta, se pitäisi ensi viikolla hakata koneella puhtaaksi. Sen joutuu samalla kirjoittamaan tavallaan uudestaan: väline vaikuttaa ajatteluun.

Olin paikassa, missä en voinut käyttää tietokonetta. Kirjoitin siis vanhan liiton tyyliin käsin paperille.

Huomenna on keikka Porissa, ensi viikon lopulla Turun Kirjamessuilla ainakin pari vetoa, lisäksi iltatilaisuus lauantaina, kun runoyhdistys Nihil Interit täyttää 20 vuotta.

Voisin vuodattaa paljon verta ja ruutia paperille, mutta kehoni ja tykki ovat kastuneet Välimeressä.

Stage syö miestä, loppujen lopuksi haluan vain kirjoittaa

Olin puolentoista viikon sisään kaksi kertaa Helsingissä runokeikalla. Ensimmäinen esiintyminen oli Ravintola Kaisaniemessä osana Runokuu-kirjallisuusfestivaalia, toinen Tappajamummo ja muita runosarjakuvia -antologian julkistustilaisuudessa Café Mascotissa. Molemmat olivat odotettuja tapahtumia – niinpä latasinkin keikkoihin jonkin verran voimavaroja, myös taskumattia tuli kallisteltua, en kiellä.

Ennen Tappajamummon julkkareita kävin pihvillä ja oluella pitkäaikaisen ystäväni ja runojeni luottolukijan Timo Lappalaisen kanssa – runoilija hänkin. Kävimme myös läpi uusia runojani, ei niitä vielä montaa ole – pieniä merkintöjä Timppa runoihin kuitenkin jo laittoi. Jotenkin luotan häneen, tänään tein noihin seitsemään runoon ehdotetut korjaukset.

Snagarillakin esitelty Mellerin haudalla -runo säilyi kuitenkin esimerkiksi sellaisenaan. Muutenkin merkinnät koskivat lähinnä välimerkkejä ja joidenkin sanojen poisheittämistä.

Kertomuksen kirjoittaminen sujuu aikataulussa, tekstiä syntyy välillä pelottavalla vauhdilla – ehkä syytä pitää pieni tauko ja katsoa mitä on tullut elokuun aikana kirjoitettua.