perjantai 25. lokakuuta 2013

Vippaa mulle 22 donaa


Suomen Kirjailijaliitto on ollut perinteisesti vahva järjestö. Nyt se tavallaan jakautuu kolmeen leiriin.

1. Nuoret kirjailijat. Alle 40-vuotiaat.

2. Keski-ikäiset kirjailijat. 40-65-vuotiaat.

3. Eläkeiässä olevat kirjailijat. 65-vuotiaat ja sitä vanhemmat.

Olen tietysti vähän järkyttynyt, kun vanhempi konkari sanoo joutuneensa lusimaan 15-vuotisen apurahan.

Kun julkaisin esikoisteokseni, tein päätöksen, etten ota kantaa apurahoihin. Rahan perään itkevä kirjailija on yksinkertaisesti säälittävä. Mieluummin menen töihin raksalle tai tehtaaseen.

Nyt ongelmana tietysti on, ettei siellä raksalla tai tehtaassa ole niitä töitä.

Minulla on osa-aikainen vakanssi kirjastossa, olen onnekas. Tällä hetkellä tosin olen kirjoitustöiden takia virkavapaalla.

Kiitän siitä kirjastoapurahalautakuntaa.

Sorvin ääreen kirjastoon palaan joulukuussa, jatkan Kertomuksen kirjoittamista taas keväällä.

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Kongon runot


Tapaus NTAMOGATE on paketoitu osaltani, välillä harmittaa kun työnsin nokkani koko soppaan, työt häiriintyivät.

Kiitän Harri Nordellia, Leevi Lehtoa ja Karri Kokkoa suorasta, rehellisestä kanssakäymisestä asian tiimoilta. Kiitän tässä myöskin toimittaja-kirjailija Heikki Saurea, joka on samanlainen asioihin välittömästi tarttuva kuumakalle kuin minäkin.

Olen antanut palautetta käsikirjoituksesta, joka pienen fiilailuni jälkeen päätyi sellaisenaan Ntamon kustannusohjelmaan – minulla siis tuskin on edes varaa sanoa, että huonosti toimitettu. Samasta käsikirjoituksesta antamani sanallinen palautteeni päätyi sellaisenaan kokoelman takakanteen.

Lisäksi olen julkaissut runon Tappajamummo ntamon syksyllä ilmestyneessä runosarjakuvakirjassa. Saan ntamon kirjailijana alennukset kaikista ntamon tuotteista – okei, tätä taustaa vasten katsoin, että minulla on myös pokkaa ottaa vähän erilainen kanta NTAMOGATEEN kuin vaikkapa…öö… nimet nyt sensuroitu.

Helsingin Kirjamessut ovat ensi viikon lopulla, marraskuussa pamahtaa sitten runouden osalta oikein kunnolla, kun Runoviikko Varsinais-Suomessa järjestetään 8 –17.11.2013. Kymmeniä tapahtumia ympäri maakuntaa, lisäksi vierailuja Helsingissä, Tampereella ja Jyväskylässä.

Ainoa mahdollisuus olla törmäämättä silloin runoihin, on matkustaa kuuhun tai Kongoon.

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Mellakat ovat siirtyneet jalkapallokatsomosta runokentälle


Jääkiekko sopii turvallisuushakuisille, tappelut pysyvät kaukalossa. Jalkapallossa rähinät ovat kentän ulkopuolella.

Eilen Turun Kaupunginkirjaston futisjengi FC Lainasto päihitti Kirjastoliigan derbyssä Åbo Akademin jalkapallojoukkueen 5–2. Tässä liigassa ovat vain nämä kaksi joukkuetta, FC Lainasto ja BBK. Pelejä on joka vuosi kaksi, ensimmäinen keväällä ja toinen syksyllä. Liiga aloitettiin vuonna 2005.

FC Lainasto on lievästi ollut niskan päällä, mutta yleisesti ottaen kohtaamiset ovat olleet tasaväkisiä.

Jatkoilla kirjastoalan ammattilaiset kyselivät ntamogatesta, kerroin Leevi Lehdon olevan monessa liemessä uitettu konkari, jota pienet tuulet eivät riepottele – toisin on hänen ympärillään määkivän lammaslauman. Johtajalle on oltava uskollinen.

Itse olen kerran meinannut vetää kustantajaani turpaan, vaikka olemme hyviä ystäviä. Olimme silloin ulkomailla ja juovuksissa – anteeksi Ville.

Olisin kyllä saanut Ville Hytöseltä pahasti siipeeni, hän on niin mukavaksi mieheksi yllättävän voimakas – voittaa isoja äijiä kädenväännössä tämän tästä. Älkää kuitenkaan haastako, käsi voi joskus katkea, Ville tarvitsee sitä kirjoittamiseen.

perjantai 11. lokakuuta 2013

Ken leikkiin ryhtyy


Hämmentävää, ensin Suomen Kirjailijaliiton johtokunnan tuore jäsen (ja kirjallisen lautakunnan jäsen) pyytää, että muuttaisin Leevi Lehtoa (ja ntamoa) koskevan lauseen ”oikeaksi” – sanavalinta hänen – kyse tästä lauseesta:

”Leevi on armoitettu peluri, joka taitaa julkisuuspelin.”

En tietenkään rupea mitään muuttelemaan, Leevi on ihan helvetinmoinen peluri, jokainen asioista perillä oleva sen tietää.

Leevi on myös tuon Kirjailijaliiton johtokunnan tuoreen jäsenen tuore kustantaja näemmä: ulkomaille tähtäävä käännösantologia ilmestyy vielä tässä kuussa.

Seuraavaksi toinen kollega (ja kirjailijaliiton jäsen) nimittää minua ”turkulaiseksi läskipäiseksi mafioosoksi” – koska olen kysynyt miksi hän ei keskustele asiallisesti kanssani, vaan puhuu ja kirjoittaa minusta selän takana mitä sattuu.

Äsken luin herrasmiehen blogista tämän: ”Tapani Kinnunen taisi hihkua innosta että NTAMOn runoilijoiden lisäksi myös Otavalla ja Södikalla on paskarunoilijoita.”

Sanoinkos minä noin edellisessä blogipäivityksessäni? Voin kyllä sanoa seuraavassa, jos asiat siitä paranevat.

Hän kirjoittaa myös:

”Mulliperse-Rack-Koisonvarsi tunkeutui rääpimään minua omaan blogiini kommentoimalla. Poistin ala-arvoiset räksytykset. Samalla lisäsin kommentin julkaisun kontrollin tämän henkilön röyhkeyden takia.”

Tämmöisiä kirjailijoita meillä on Suomessa armon vuonna 2013.

maanantai 7. lokakuuta 2013

Turussa on Amerikan meininki


Kertomuksen kirjoittamiseen tuli pieni tauko Turun Kirjamessujen keikkojen takia. Oli myös hienoa nähdä messuilla esiintynyt yhdysvaltalainen runoilija ja kirjailija Dan Fante pörräämässä pitkin Turun Eerikinkatua eilen pariinkin otteeseen, päivällä eksyneen näköisenä pistäytyessäni postissa, illalla kävin pienessä haastattelussa Ravintola Koulussa ja astuessani ulos mestasta kuulin Dan Fanten kääntäjän äänen kadun toiselta puolelta. Siellä Kari Aartoma meni määrätietoisin askelin Fanten yrittäessä pysytellä kyydissä mukana.

Toinen keskeytys Kertomuksen kirjoittamiseen tuli, kun osallistuin Ntamon ympärillä pyörivään ”kuohuntaan” parissakin nettikeskustelussa. Uudenlaista julkaisupolitiikkaa harrastavan Ntamon johtaja Leevi Lehto on tuohtunut Tanssiva Karhu -runokilpailun puheenjohtajan Harri Nordellin kritiikistä.

Leevi on armoitettu peluri, joka taitaa julkisuuspelin. Hän on nyt ilmoittanut, että Ntamon kirjat vedetään mahdollisesti kilpailusta pois.

Harri Nordell on tässä kuitenkin vahvoilla: Ntamolta tulee välillä täysin keskentekoisena kamaa ulos.

En tiedä onko yhtään parempi asia, että myös Otavalta, Tammelta ja WSOY:ltä julkaistaan huonoja kirjoja.

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Väkivallan sietämätön keveys

Sain puhelinsoiton, muuan henkilö oli närkästynyt, koska olen mennyt kirjoittamaan hänestä ”fiktiivisiä valheita.” Kysyin, missä minä niitä olen kirjoittanut, kaveri antoi tarkat koordinaatit. Tsekkasin runot läpi, niissä ei käsitelty häntä millään tavalla.

Sitten tuli tekstiä, mistä saisi kyllä hyviä runoja.

Olen kuitenkin tällä hetkellä proosan kimpussa, kirjoitan Kertomusta: siihen pitäisi nyt vetää asiaa aikakaudesta, josta kertominen ei paljon kiinnostaisi. Ihan varmasti alkaa puhelimet päristä.

Miehen on kuitenkin tehtävä, mikä miehen on tehtävä.

Siihen aikakauteen liittyy henkilö, joka minulle soitti. Minun täytyy jotenkin käsitellä silkkihansikkain ei-tunnistettavasti hänen väkivaltaisuuttaan.