Jari Tervo on hieno kirjailija, mutta silti tartun hänen
kirjansa sijasta Mika Terhon tuoreeseen Niittyvilla-Pattaya all night long
-tunnustusromaaniin. Mika Terho tunnustaa kirjassa kaiken, Pattayan
prostituoituja myöten.
Terho
kuuluu helposti sarjaan ”unohdettuja kirjailijoita”, vaikka hän elää ja
vaikuttaa keskuudessamme. Mika Terhon tuotannosta puhuminen nostattaa helposti
punan puhujansa kasvoille – sen verran häpeilemättömästi arvon kirjailija
pistää itsensä likoon.
Kaikkien
alojen erikoismies Harri Kumpulainen kerää listaa ”unohdetuista
kirjailijoista”. Mika Terhoa ei kannata kuitenkaan vielä listalle ehdottaa,
koska kysymys on elävästä kirjailijasta. Terho kirjoittaa tätä nykyä Forssassa,
tuossa kaupungissa, josta jokaisella sivistyneellä kansalaisella on mielipide.
Vastailin
pariinkin otteeseen Charles Bukowskia koskeviin kysymyksiin äskettäin, syynä
oli Bukowskin 20-vuotiskuolinpäivä. Kyllä, vanha likainen mies oli
ajankohtainen, koska kuolemasta tuli tasalukuja. Yleensä ihmisten syntymäpäiviä
juhlitaan.
Tuossa
nyt oli vähän huumoria mukana, molemmat kiinnostuneet tahot suhtautuivat
Charles Bukowskiin hyvin kunnioittavasti. Toinen oli Marko Korvelan tekemä
juttu Tiedonantajassa (28.2.2014), toinen kirjoittamani muistelo Lumoojassa
(1/2014).
Tässä pieni pätkä ensin mainitun lehden sivulta:
”Pystyssä kaiken aikaa -romaani on
Kinnusen mukaan parasta työelämän kuvausta, mihin amerikkalaisessa proosassa
törmää.
–
Sitä lukiessa tulee helposti hiki, kova elämä tuntuu luissa ja ytimissä. Kertoo
ehkä myös siitä, miksi duunarit vetävät niin paljon viinaa ja kaljaa
vapaa-aikana. Ei siinä paljon oopperat enää työviikon jälkeen kiinnosta.
Viideltä saunaan ja kuudelta putkaan, summaa Kinnunen.”
