Kurpitsoja, arvosteluja

26 vuotta sitten kuorin tähän aikaan kurpitsoja säilyketehtaassa. Silloin ei puhuttu Halloweenista, vaikka osa työkavereista näytti kauhuelokuvista karanneilta. Ainakin yhdeltä oli katkaistu sormia, koska hän oli vetänyt välistä huumekaupoissa.

Jos saan kirjoitettua jatkoa esikoisromaanilleni, niin siellä ihan varmasti on kurpitsatehdas.

Turun Sanomat kirjoitti joka tapauksessa erinomaisen arvostelun Noustiin kellareista -kirjastani.

http://www.ts.fi/kulttuuri/kirjat/692384/Fast+Ladan+kyydissa

Lyhyestä virsi kaunis. Päin kekrijuhlaa!

Palautetta betonin ja asfaltin keskeltä

Vähän jännitti, mitä Noustiin kellareista -romaanissa esiintyvät todelliset henkilöt sanovat kirjasta. Kyllä he meinaan sieltä itsensä tunnistavat. Toistaiseksi kukaan ei ole loukkaantunut – tai ainakaan ääneen sitä minulle sanonut.

” Mahtava aikamatka nuoruuteen. Juuri tuollaista se oli! 

Lukiessani muistin kaikki sun jutut Brightonin reissustasi, etenkin sen kun luit otteita päiväkirjasta mulle ja Esalle teidän takapihalla. Samoin kaikki nuo muistot Hassisen koneesta, Peitsamosta ja Veltosta!  Mieleeni tuli elävästi ne Joensuun syksyt, pimeys ja puiden lehdet sateen liukastamalla tiellä, kirjasto, ....”

On tullut myös aikalailla palautetta tyypeiltä, jotka eivät kirjan todellisista tapahtumista tiedä mitään – eivätkä ole tunteneet meikäläistä, kun olin nuori ja rasavilli.

osOnnittelut Geelle hienon kirjan kirjoittamisesta! Hyvin elämänmakuinen tarina, jossa on paljon tuttuja nimiä menneisyydestä. Se nosti muistoja mieleen.
En malttanut laskea sitä käsistäni ennen viimeisen sivun viimeistä pistettä. Hyvä tuotos!
Kiitos, kun sain ostaa sen.ti muistoja mieleen.
En malttanut laskea sitä käsistäni ennen viimeisen sivun viimeistä pistettä. Hyvä tuotos!
Kiitos, kun sain ostaa sen. 

Näin kirjoittaa muuan jalkapallokannattaja. Minut tunnetaan heidän joukossaan G:nä, nimi tulee nimimerkistäni Ginnunen.

Indierockpunkmetalzine Sue kirjoitti hienon arvostelun tuoreessa numerossaan:

http://www.sue.fi/2014/10/kirja-arvio-tapani-kinnunen/

Oukei, ja kun vielä kaikkien indierockareiden kuningas Otra Romppanen sanoo kirjasta, että se ”toimii”, niin selustani on turvattu.

Voin keskittyä uusiin haasteisiin – horisontissa siintää kertomuksen itsenäinen jatko-osa… siihen on kuitenkin liian aikaista vielä mennä… ehkä kirjoitan runoja.

Kriitikot, kirurgit

Tulin taas Turun Yliopistollisesta Keskussairaalasta, jossa olin leikattavana. Homma jatkuu parin kuukauden kuluttua, jolloin voidaan – jos kaikki on edennyt suunnitelmien mukaan – yrittää ns. lopullista ratkaisua.

Törmäsin postikonttorissa kriitikko ja esseisti Putte Wilhelmssoniin. Hän tiesi leikkauksistani ja totesi hauskasti: ”Olet siis haaste, paitsi kriitikoille, myös kirurgeille.”

Sen verran paha tämä sairaus on.

Ensimmäinen paperimuotoinen kritiikki Noustiin kellareista -romaanista ilmestyi Tiedonantajassa (Aleksis Kiven päivänä 10.10.2014).

”KUN PUNK TULI KARJALAAN

Tapani Kinnunen palaa esikoisromaanissaan nuoruusvuosiensa Joensuuhun.

Runoilijana tunnetuksi tulleen Tapani Kinnusen uutuusteos on proosaa, vieläpä omaelämäkerrallista sellaista. Toki Kinnusen runokokoelmissa on ollut suorempaakin kerrontaa, mutta Robustoksen julkaisema Noustiin kellareista on hänen esikoisromaaninsa.

Reilu viisikymppinen, Joensuussa syntynyt ja nykyisin Turussa vaikuttava Kinnunen palaa alter egonsa muodossa lukioikäisen nuorukaisen housuihin, joissa kuumottaa muukin kuin elämänhalu. Miljöön muodostaa 1970-1980-lukujen vaihteen Joensuu, josta tehdään ekskursioita niin Englantiin, Jyväskylään kuin pääkaupunkiseudulle.

Perspektiivi periferiasta

Kinnunen kuvaa oivaltavasti kulttuurin murrosta, jossa nuoriso ottaa haltuun punk-musiikkia ja omaa elämäänsä. Vastakkaiseen sukupuoleen tutustuminen ja seksikuviot kuuluvat nuoren miehen elämään, mutta myös ympäröivän maailman tarkkasilmäinenkin havainnointi. Stalinisti-leimakirves heiluu, kun Joensuussa vallataan talo ja perustetaan elävän musiikin yhdistys – niin kuin monessa muussakin kaupungissa 1980-luvun alussa. Kinnunen onkin saanut materiaalia kirjaansa Jelmulta.

Teoksessa dokumentoidaan muuan muassa Ismo Alangon ja Otra Romppasen toimia ennen kuin kumpikaan oli varsinaisesti noussut valtakunnan maineeseen – Alanko Hassisen Koneen ja Sielun Veljien myötä, Romppanen puolestaan Mana Mana – ja Psychoplasma-yhtyeissään.

Noustiin kellareista kertoo myös punkin ja uuden aallon noususta, tällä kertaa periferian perspektiivistä. Kirjan päähenkilön uratoiveet tarkentuvat punk-muusikosta aloittelevaksi kirjailijaksi. Nuori mies tienaa kirjoittamalla paikallislehtiin musiikki- ja keikka-arvioita. Samalla syntyy näkökulma ajan henkeen, josta pystyy jo aistimaan 1980-luvun myötä pinnalle nousseita trendejä.

Lähin vertailukohta lienee Kauko Röyhkä, mutta Kinnusen lause on Röyhkääkin suorempaa ja tiukempaa. Kirjan ainoa puute on sen pituus tai paremminkin lyhyys: vajaan 150 sivun annoksen hotkaisee hetkessä, ja nälkä sen kuin kasvaa.

Mutta toivetta on: Kinnunen vihjaa Tiedonantajalle, että mikäli hänestä riippuu, niin kirjalle on luvassa jatkoa. (MK)

Tapani Kinnunen: Noustiin kellareista. Kustannusliike Robustos 2014. 144 sivua.”

PS. Kirjan hankkiminen käy helpoiten tästä linkistä:

http://www.lukutoukka.fi/tapani-kinnunen-noustiin-kellareista-p-876.html 

Ugh!