sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Mitäs me teurastajat

Pistäydyin Helsingin Kirjamessuilla: signeerasin muutaman kirjan ja tein Petteri Paksuniemen kanssa vaihtokaupat. Sitten kävin Harri Nordellin kanssa oluella. Hänestä kuiskailtiin messuilla enemmänkin, mutta se on eri juttu. Suomen kirjalliset kuviot ovat pienet ja Hesaria luetaan yhä kuin raamattua.

Aamulla kolahti sähköpostiini linkki Kauppalehti Optioon. Siinä oli ensin Juha Seppälän naama ja sitten kirja-arvosteluja.

Tapani Kinnunen: Ranskalainen suudelma (Savukeidas 2016)
Kirjailijan pahin vihollinen on hänen kirjallinen historiansa, väitetään Tapani Kinnusen yhdeksännessä runokokoelmassa. Tässä tapauksessa henkilöhistoria on tekijän vahvuus. Ranskalainen suudelma viimeistelee kokonaistaideteoksen, jossa kansien väliin painetut runot ja niiden kaduilta poimittu tematiikka limittyy live-esiintymisiin, joissa sukkahousut päässä karjutaan kapakkayleisölle Suomen parasta underground-runoutta. Kokoelmassa häivähtää itseironia ja hetkittäin Kinnunen kuulostaa runouden Cheekiltä pohdiskellessaan menestystään ”raskaan sarjan runoilijana”. (Kauppalehti OPTIO, Kirjat)


Seuraavat keikat:

11.11.2016 klo 20.00 Kiihdytyskaistaklubi (Baari, Aurakatu 14, Turku)

18.11.2016 klo 18.00 Ryyppään Sointulassa (Kirkkokatu 22, Joensuu)

24.11.2016 klo 19.00 Lounaasta tuulee (Bar Ö, Linnankatu 7, Turku)

2.12.2016 klo 15.00 Yksityistilaisuus (Kutomo, Kalastajankatu 1 B, Turku)



Turun Hannunniitussa 30.10.2016  

lauantai 15. lokakuuta 2016

Lopullinen totuus Dylanin Nobel-palkinnosta

Ruotsin Akatemia myönsi Kirjallisuuden Nobelin lauluntekijä, muusikko ja runoilija Bob Dylanille.

Tietysti se jakaa mielipiteet: biisien sanoitukset on nyt hyväksytty kirjallisuudeksi. Mitä tähän sanoisi lukion äidinkielenopettajani, joka kielsi lainaamassa kouluaineissa laulujen sanoja?

Oma ensimmäinen kirjallisuuspalkintoni tuli 1983, kun Joensuun kaupunki antoi minulle 400 markkaa menestyttyäni valtakunnallisessa Nuorison taidetapahtumassa. Runoni tekivät vaikutuksen palkintoraatiin, joka palkitsi minut ja muutaman muun aloittelevan runoilijan kustantamalla palkintoleirin Sipoossa. Saimme ohjausta sanataiteen parissa kymmenen päivän ajan.

Vaikka itse keskityin lähinnä juomaan olutta ja jahtaamaan tyttöjä leirin aikana, tarttui sieltä jotain mukaani. Esikoiskokoelmansa kolme vuotta aiemmin julkaissut Kari Levola toimi runoilijoiden ohjaajana.

Päätösjuhlassa heittelin yleisöä tyhjillä oluttölkeillä runojen esittämisen välissä. Kulttuuriministeri Kaarina Suonio istui eturivissä, mutta en välittänyt siitä.

Samoihin aikoihin sain toisenkin palkinnon: pienen summan rahaa ja Arto Mellerin toimittaman antologian 70-luvun nuori runo. Siihen oli koottu kattava otos 1970-luvun kotimaisesta runoudesta, runojen väliin Melleri oli ripotellut laululyriikkaa Hectorilta, Isokynä Lindholmilta, Juice Leskiseltä, Kari Peitsamolta ja Tuomari Nurmiolta.

Ei siis mitään uutta auringon alla.

Tässä vielä linkki haastatteluuni, jonka annoin Turun Sanomille vuoden 2016 alussa, kun sain kovasti arvostamani Kiila-tunnustuspalkinnon.


Turun Hannunniitussa 15.10.2016



sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Tykkään kritiikistä

Runokokoelmani Ranskalainen suudelma arvioitiin Karjalaisessa (1.10.2016). Sanna Jääskeläinen kirjoittaa:

”Teokseen esipuheen kirjoittaneen Markku Kaskelan mukaan Kinnusen runoissa on ”Stadionin torni -rakenne”. Siis ehkäpä pitkiä, suoria ja kapeita. Pitkiä, koska säkeet ovat pääosin vain muutaman sanan mittaisia. Suoria, koska turhalla koristeellisuudella tai toisaalta briljeeraavilla shokkielementeilläkään lukijaa ei mielistellä. Kapeita, sillä vain olennainen ja runon hetkeen kuuluva on kirjoitettuna.”

Markku Kaskela kommentoi Facebookin keskustelussa asiaa ytimekkäästi:

Stadionin torni - rakenne tarkoittaa korkeita, pystyjä, monikerroksisia, löytyy portaat mutta pääsee myös hissillä ja näköalatasanteelta näkee yli Paven pään. Eskeliseni on puhunut!

Esitän seuraavan kerran runojani Varsinais-Suomen Runoviikon Kiihdytyskaistaklubilla (Baari, Aurakatu 14, Turku) perjantaina 11.11.2016.

Pistän tähän näytteeksi runon Ranskalaisen suudelman puolivälin kieppeiltä. Siitähän jokainen tuon runojeni rakenteen voi itse todeta. Kyseinen runo julkaistiin ensimmäisen kerran Susinukke Kosolan toimittamassa antologiassa Torasäkeet (Kolera 2015).




WILHELM TELL


Karri Kokon näköinen
sairaanhoitajaharjoittelija
työnsi vuoteeni
leikkaussaliin.
Lääkäri heilutti
valtavia puutarhasaksia
ja sanoi:
”Kohta sinusta
tehdään runo.”
Yritin kammeta
itseni vuoteesta
mutta jalat
eivät kantaneet.
”Turha yrittää,
sinut on puudutettu
navasta alaspäin”,
lääkäri sanoi
ja työnsi
sakset sisääni.
William S. Burroughs
alkoi puhua:
”Nää on näitä juttuja
jotka jokaisen on
käytävä läpi
tullakseen joksikin.”
”Minä olen jo joku”,
sanoin vastaan
mutta nistihomo
ei kuunnellut.
”Minä leikin
Wilhelm Tell -juttua
vaimoni kanssa.
Sen sijaan että olisin
ampunut omenan
pään päältä
minä ammuin
hänet.”
”Helvetin huonosti
ammuttu”, sanoin
ja yritin sätkiä
vapaaksi.
”Voisitko olla
hetken liikkumatta?”
Burroughs pyysi
ja asetteli omenaa
pääni päälle.

(Copyright Tapani Kinnunen)




Turun Hannunniitussa 9.10.2016