maanantai 23. lokakuuta 2017

Kirjamessuja ja kolmiolääkkeitä


    ”Ah, mä olen niin romanttisella tuulella”, sanoin vaimolle.
    ”Kolmiolääkkeet alkaa purra”, vaimo vastasi.

Helsingin Kirjamessut otan selkäkrampista huolimatta haltuun lauantaina 28.10.2017.

Klo 14.00–14.30 Takauma-lava. Runouden uudet valtatiet. Mistä runokirja löytää kustantajansa? Mistä lukijat löytävät runoutta? Keskustelemassa Vilja-Tuulia Huotarinen, Tapani Kinnunen ja Tuija Välipakka, haastattelijana Mikael Brygger.

Klo 15.00–16.00 hengailen Robustos-kustantamon kojulla. Koordinaatit 6 f 21. Jos joku haluaa tietää Suomi-trilogian päättävästä Kuumat raiteet -romaanista jotain, vastailen mielelläni.

Klo 18.00–18.30 Katri Vala -lava. Vihreän veran vierastyöläiset. Atik Ismailin tuoreet tarinat maahanmuuttajajalkapalloilijoista. Atik Ismail, Tapani Kinnunen.

***

Messupäivän jälkeen vietän vaimon kanssa vapaata ohjelmaa, ehkä tutustumme Kallion ja Sörnäisten yöelämään. Ehkä haukkaamme huikopalaa Cellaa lähellä olevalla snagarilla. Helsinginkadun valot näyttävät suunnan…


Turun Hannunniitussa 23.10.2017



tiistai 10. lokakuuta 2017

Tuberkuloottinen ansarikukka

Oli hurja, jännittävä tunne esiintyä monisatapäisille yleisölle Turun Kirjamessujen ”Suomalaisen runon ääni” -tilaisuudessa viime viikonloppuna. Liki tunnin pituisessa keskustelussa esitettiin myös runoja, vedin Punkkarit-runon stagella seisaaltaan. Puntti ei kuitenkaan vipattanut, niin keskittynyt olin esitykseeni.

Valtaisa auditorio tuli tietysti täyteen, koska tilaisuus oli koottu Jenni Haukion kokoaman antologian Katso pohjoista taivasta (Otava, 2017) ympärille. Jenni oli mukana keskustelemassa samoin kuin kustannustoimittaja Anja Salokannel. Keskustelua johti varmaotteisesti Anna Kortelainen. Hän läväytti kaikkien aikojen luonnehdinnan 90-kiloisesta Tapani Kinnusesta. ”Sinäkin kun olet tuommoinen tuberkuloottinen ansarikukka…”, Anna aloitti.

Se sai yleisön repeämään.

Keskustelutilaisuus sai paljon kehuja vielä tiistaina Helsingissä, jossa olin paikalla, kun Suomen Kirjailijaliiton 120-vuotishistoriikki Kivelle perustettu (Otava, 2017) julkistettiin. Tasavallan presidentti kunnioitti tervehdyksellään tilaisuutta. Sauli Niinistö oli paikalla myös lauantaina runouskeskustelussa, kylläkin epävirallisissa merkeissä.


***


PUNKKARIT


En ollut nuorena jouluihminen,
makasin huoneessani kuunnellen
Genesistä ja Queenia.
Pohdin elämän tarkoitusta.
Vanhempani pakenivat
hulluuteen ja työhön,
Eino Grön ja lauantaitanssit
olivat heidän juttunsa.
Menetin monta Englannin liigan
toista puoliaikaa
hävittyäni äänestyksen kanavasta.
Lopulta he myöntyivät ostamaan
uuden television,
putkiradiosta olin jo tehnyt
vahvistimen
Ibanez Les Paulille.
Nyt tyttäreni kuuntelevat
samoja levyjä,
häviän äänestykset kanavista
kolmen naisen taloudessa.
Marsuille annoin uhallani
nimet Iggy ja Rotten
vaikka ne on tyttöjä.

(Copyright Tapani Kinnunen, Haitin runot, Savukeidas 2013)



sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Ei kylpyjä kesken kirjoittamisprosessin

Suomi-trilogia on nyt valmis ja ilmestynyt kokonaisuudessaan, kun sen kolmas osa Kuumat raiteet (Robustos, 2017) julkistettiin Turun Kirjamessuilla viikonloppuna.

On aika vetää henkeä, tehdä taustatöitä seuraavia teoksia varten – on aika viettää kylpyläviikonloppu.

”Tällaisen albumin [Lust for Life] tekeminen niin nopeasti on kovaa työtä, mutta se oli hauskaa. Levyn valmistuttua olin aivan lopussa. Nukuin studiossa enkä kylpenyt kahteen viikkoon. En puhunut kenellekään enkä lähtenyt ulos studiosta. Lupasin itselleni, etten tekisi sitä ennen kuin minulla olisi valmiina sellainen albumi kuin halusin. Niin myös tein.” (Iggy Pop Mikko Montosen haastattelussa 1977)

Tuo asenne minulla oli mielessäni, kun kirjoitin Kuumia raiteita. Kaikki muu on kirjoittamisen aikana toisarvoista, työn valmistuttua minun on aika katsoa ympärilleni.


*** 


Demokraatti julkaisi hienon arvostelun uunituoreesta teoksesta 4.10.2017.



KIRJAT
Tapani Kinnunen: Kuumat raiteet
Robustos 2017, 157 s.


Arvio Tapani Kinnusen uusimmasta romaanista: Ah elämää!


Tapani Kinnusen dokumentoiva elämänkertomus on edennyt kolmanteen osaan.

Alussa viivähdetään nuoren Topias Kettusen alias Tapani Kinnusen kouluvuosissa. Kesä on mahtavaa aikaa, jalkapallo, sukulaiset ja mökkeily täyttävät nuoren pojan elämän. Tyttöjä katsellaan, kiusaajia vältellään ja sopivasti uhotaan, jos muu ei riitä. Joskus auttavat ovela sanailu ja älyn käyttö. Se on hyväksyttyä, varsinkin piireissä, joissa sitä ei yleensä käytetä. Vuodet poikaiässä sujuvat ihmeen viattomasti.

Lomalla Topias pääsee Helsinkiin, matka on mieleenpainuva ETYK:in ja nähtävyyksien vuoksi. Miehistymiselle ikäkausi on otollinen. Ei liikaa pelkoja, vaan sopivia haasteita, sanoisi kasvatustietäjä.

Tarinan rakennustyömaa minä-navan ympärillä

Joensuun tienoo taakse, kun vuodet Turussa odottavat. Mutta kirjoittaja tekeekin ovelan siirron. Hän hyppää ajassa aika askelen eteenpäin. Runon ei ole hyvä jäädä odottamaan liian pitkäksi aikaa muun varjoon.


Mutta voi, seesteisen alun jälkeen kirjassa luikertaa framille myös kosiskelun kavala käärme. Runoilijanplanttu Topias kumartaa ylen syvään muiden runoilijoiden ja kustannushulttioiden suuntaan. On aika tottua talon tavoille, aika antaa palaa, puhuu teksti.

Savustamo-niminen kustantamo rapajuoppoineen tulee Topiakselle kovin tutuksi ja houkuttavaksi. Päihteet pysyvät silti hallinnassa, jos ei lasketa mukaan aikoja tai hetkiä, jolloin taju on karannut kauas ulottumattomiin. Onni myötä ja varjelus varavarjona, sanoisi nuorisopastori.

Jakso on kirjallisesta näkökulmasta katsottuna informatiivinen, jos sellaista sanaa tässä yhteydessä kehtaa käyttää. Antaumusta ja opittavaa nuorella runoilijalla on, ryhtiä niin, että vuodet kuluvat näennäisen pystyssäpäin ja että julkaisupino kasvaa. Luvut ovat sopivaa lähilukua sellaiselle, joka hamuaa kokonaiskuvaa turkulaisesta katurunoudesta.

Vuodet runoneitseyden auringonpaisteessa ja räntäsateessa ohjaavat monella tapaa Topiaksen taiteilijatietä. Nuori runoilija on vaikutuksille altis, matkoille valmis ja työssään valpas. Runoilijan kokonaiskuva alkaa hahmottua ruutu ruudulta.

Jotkut näistä runoelämää kuvaavista luvuista ovat hyvinkin kelvollista kirjallista kamaa, romaanin alkuosan poikavuosien sivujen rinnalla. Hyvä veto vie, meno on hallittua ja mukaansatempaavaa. Joutavat (katurunouden silmin katsotut) asiat on syrjään sysätty.

Herra Suorasuu dokumentoi

Sitten kirjassa harpataan aimo askel taaksepäin. On kuin kertoja vetäisi henkeä rankan …vaiheen jälkeen. Tuttua tarveharkintaa, sanoisin.

Runoilija on nyt kalatehtaalla työssä. Tehdas antaa työpaikan, taloudellisen turvan ja rytmin arkeen ja Topias tuntuu olevan kelpo työmies. Mutta sieltäkin on aika irtautua ja matka jatkuu Tanskaan, missä odottaa Mille, tyttö, johon Topias on työpaikalla tutustunut.

Dokumentoiva romaani jakautuu kolmeen osaan: levollisemmat ja kevyemmät jaksot reunoilla ja runoydin keskellä. Kohdittain jo hieman harmitonkin herra Suorasuu on tehnyt itsestään tavaramerkin, minä-maailma kukkii sekä kauniin että pahan pihan kukkia.

Ja koska kirjailija ymmärtää keventämisen, suorien iskujen ja hulvattoman mielen vuorotyön, Sympaatti ui haaksirikoitta satamaan.

On aika jäädä odottamaan seuraavaa vuoroa.

Matti Saurama




sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Kuumat raiteet

"Aika kovia juttuja olet joutunut käymään läpi. Rispektini sua kohtaan nousi."

Viestin lähetti heppu, joka tekee päivätyötään telakalla.

”Kun haluan mielessäni palata lapsuuden lämpimiin maaseutukesiin, niin ajattelen Mark Twainin kirjoja. Veden äärellä oleilua ja heinäsirkkojen sirkutusta ja sitä lämpöä! Helposti olen yhtä aikaa sekä Mississippi-joen äärellä että meidän kesäpaikan lammen rannalla. No niin. Tässä kirjassa tuli se sama fiilis, ei siis tartte aina lukea Twainia. Tirsk! Pystyin niin hyvin eläytymään noihin fiiliksiin. - - Ei vielä haluaisi jättää jäähyväisiä Kettuselle.”

Nainen Itä-Suomesta.

Kaksi erilaista palautetta uudesta kirjasta, molemmista olen hyvin otettu. Molemmat fiilikset mahtuvat helposti Kuumien raiteiden kansien väliin.

Nyt sitten odottelen tappo- tai armahdustuomioita virallisilta tahoilta. Ne vaikuttavat välillisesti toimeentulooni. Kirjoittamista jatkan joka tapauksessa. Topias Kettusen tarinan täytyy jatkua.

Kirja on arvosteluvapaa, vaikka sen julkistuskeikka on Turun Kirjamessuilla sunnuntaina 8.10.2017 klo 14.00–14.20 Kuisti B-halli.

Kirja on kätevintä tilata linkistä:

***

Ennen uskoin Lou Reediin ja Velvetiin
nyt vain vievät kuumat raiteet helvettiin (helvettiin!)
Täällä helvetin melu päätäni huumaa
ja korvistani valuu tahnaa kuumaa

Aa aa aa aa…

Ennen uskoin Baaderiin ja Meinhofiin
Nyt vain vievät kuumat raiteet helvettiin (helvettiin!)
Täällä helvetin melu silmäni sulkee
ja ihmiskunta vaan kuussa kulkee

Aa aa aa aa…

(Copyright Juha Helminen & Jyrki Siukonen, Kollaa Kestää)



Turun Hannunniitussa 1.10.2017